Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kristiina Korpela & työryhmä

 

 Savon Sanomat, etusivu 23.10. 2002. Kuva Paula Pohjamo.

 

 Katkelma Hannele Tikkisen artikkelista Savon Sanomissa 23.10.2002:

VR:n KONEPAJALLA TAOTAAN ÄÄNTÄ KANSAINVÄLISEEN TAIDETAPAHTUMAAN

VR:n konepajan miehet ovat viime ajat saaneet käyttää ammattitaitoaan ihan muulla kuin totutulla tavalla. Nimittäin tekemällä taidetta.

Torstaina pyörähtää Kuopiossa käyntiin kansainvälinen taidetapahtuma ANTI. Se tuo paikan päälle taiteilijoita Suomesta, Englannista ja Japanista ja levittäytyy kaikkialle kaupunkikuvaan, kuten torille, kirjastoon, hautausmaalle, rautatieasemalle ja kirkkoon.

Kuopiolainen Kristiina Korpela on työstänyt rautatieasemalle tulevaa teostaan konepajalla. Koostuuhan teoskin konepajan esineistöstä ja siellä taltioiduista äänistä.

Miehille kokemus on ollut silminnähden riemastuttava. Mahtoiko Korpela edes vaikuttaa järjissään olevalta? - Kyllä myö aluksi vähän eppäiltiin. Mutta nyt se on sulautunut joukkoon, Vilho Karhunen, Ari Puranen, Arto Ahonen ja Erkki Jonninen vakuuttavat.

Korpelan teosta viimeistellään vielä VR:n konepajalla. - Siellä on hienoja tavaroita ja hienoja miehiä, Korpela kertoo. Taiteilijan työkumppanina on Kuopion konepajan "viimeisten ukkojen" kanssa ollut tytär Riikka Korpela, sekä hänen valo- ja äänisuunnittelun opiskelijakollegansa Teatterikorkeasta.

Teos koostuu konepajan esineistöstä ja kuudesta kaiuttimesta, jotka vyöryttävät ilmoille konepajalla taltioituja ääniä.

 

Kuva Pekka Mäkinen.

 

Tiedote:

ÄÄNET VAIN JÄÄ JA NEKIN HÄVIÄÄ?

ympäristö- ja yhteisötaideteos
VR:n konepajalta rautatieasemalle 24.- 27.10. 2002
Kristiina ja Riikka Korpela & konepajan työntekijät
avaus asemahallissa to 24.10. klo 11.15

Kuopiosta on katoamassa satojen ihmisten työympäristö, VR:n konepaja. Kodittomaksi on jäänyt paljon koneita ja työkaluja joita ei enää tarvita. Ihmisistä puhumattakaan.

Rippeitä konepajan yli satavuotisesta elämästä on tuotu rautatieasemalle ääninä, kuvina ja esineinä. Tyhjenevän salin ja vähenevän työn ääniä on tallennettu alkuvuodesta lähtien. Tallessa on mm. viimeisen veturin korjaus alkukesällä. Nakertaja, hitsausjiki, keskiöpora ja muut kapistukset soivat asemahallissa tuoden terveisiä höyry- ja dieselvetureilta.

Konepajan elementeistä on sävelletty eräänlainen oodi katoavalle rautatiekulttuurille. Patinoituneet koneet äänineen rinnastuvat asemahallissa moderneihin automaatteihin ja kiireiseen elämänrytmiin. Konepajan ja aseman äänet sekoittuvat toisiinsa tehden teoksesta joka hetki muuttuvan kokonaisuuden. Teokseen antaa äänensä jokainen ohikulkeva ihminen. Prosessi jatkuu uusilla kokoonpanoilla toisissa ympäristöissä.

Äänet on koostanut Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun (VÄS) opiskelija Riikka Korpela apunaan lukuisat VÄS:n opettajat, opiskelijat ja työntekijät. Esineet on koonnut VR:n entisessä kiskohitsaamossa työskentelevä taiteilija Kristiina Korpela yhteistyössä konepajan viimeisten työntekijöiden kanssa: pääluottamusmies Vilho Karhusen, Arto Ahosen, Erkki Jonnisen ja Ari Purasen.

Ääniä ovat olleet tuottamassa Esko Jäntti, Juhani Koponen, Markku Mäkinen, Seppo Asikainen, Aimo Räsänen, Vilho Karhunen, Arto Ahonen, Aimo Halonen, Ari Puranen, Erkki Jonninen, Risto Hartikainen ja Heikki Yletyinen, joille kiitokset. Kiitos tuesta myös konepajan perinneyhdistykselle ja johdolle, Markku Jemivaaralle ja Risto Happoselle.

Kaluston kuljetuksen ovat hoitaneet Jyrki Pennanen ja Seppo Innilä Oy Rata Ab:stä, joille kiitokset. Rautatieaseman henkilökuljetuspäällikkö Matti Elomaa ja koko aseman henkilökunta on antanut apuaan kiitettävästi.