Pirkkalaan syntynyt

Installaatioita vanhoista valokuvista ja esineistä,
Pirkkalan kunnan Galleria 2, Pirkkala 2021

Näyttelyni Pirkkalaan syntynyt oli esillä Pirkkalan kunnan Galleria 2:ssa kesäkuussa 2021 kun koronatilanne helpottui ja yleisö pääsi taas galleriaan. Näyttely oli ensimmäinen osa retrospektiivisestä näyttelysarjasta paikkakunnille joissa olen liikkuvan elämäni aikana asunut: Pirkkala, Imatra, Helsinki, Kuopio, Kapkaupunki.

Pirkkalan kunta tuotti näyttelystä videodokumentin, jonka toteutti Rami Marjamäki. Kerron videolla syntymästäni ja varhaislapsuudestani vesien äärellä Pikkalassa. Esittelen suurennettuja valokuvia perheestäni sekä lapsuuteni leluja ja käyttöesineitä sekä suvun naisten tekemiä tekstiileitä.

Pirkkalainen-lehdessä nro 2.6.2021 (s. 20-21) on toimittaja Maija-Riitta Merikannon kirjoittama artikkeli näyttelystäni.

1. Menopeli

Isäni Toivo Kekki syntyi 1921 Antreassa Karjalan kannaksella. Hän haavoittui 1944 Poventsassa kranaatinsirpaleen osuttua ohimoon, mutta selvisi nipin napin hengissä. Hän menetti puhekykynsä, mutta oppi uudelleen puhumaan. Legenda kertoo, että isä kuljetti polkupyörän tarakalla äitini Tampereelle minua synnyttämään.

2. Pirkkalaan syntynyt

Synnyin 24.8.1949 perheen toisena lapsena, isoveli oli syntynyt vuotta aikaisemmin. Kuva on ensimmäinen kuva minusta, valokuvaamossa otettu. Luonne näkyy jo kuvassa: uteliaana liikkeelle lähdössä.

3. Vesileikkejä

Aikuisten touhutessa pyykkirannassa leikimme me lapset rannalla. Minulla on ylläni edellisen kuvan kukkamekko, kunnes vaatteet riisuttiin. Kuvissa ystäväni Riitta, hänen isosiskonsa lapsenlikkana sekä veljeni Kari, viimeisessä kuvassa myös pikkusiskoni Maija, joka syntyi 1951.

4. Amme ja sen kaverit

Ammetta käytettiin sekä lasten että pyykin pesuun. Ämpärit toimivat vesi-, sauna‑, pesu- ja likaämpäreinä. Tärkeitä kapistuksia olivat myös pesuvadit ja potat.

5. Isoveli, isä ja minä

Isoveljeni Kari leikki jo isän kanssa, kun minä olin vauva. Rauhallisena luonteena veli piti minusta sittemmin huolta koska olin melkoinen villikko. Äiti puki meidät kauniisti ainakin valokuviin. Rusetti oli siihen aikaan joka tytön pakollinen koriste.

6. Vettä vailla

Hillo-, mehu- ja vesiastioita tarvittiin 50-luvulla paljon kuten myös erilaisia korkkeja.

7. Keittoa ja kahvia

Arjen emaliastioita ja metallipurkkeja sekä soma kermanekka.

8. Perhe kasvaa

Tyylikäs kaksilapsinen perhe kasvoi kolmilapsiseksi pikkusiskoni Maijan synnyttyä. Talvisessa kuvassa Maija vaunuissa, minä keskellä ja kummitätini Paula oikealla. Äitini otti kuvan. Kolmas kuva näyttää keväiseltä, minä heilun otsatukkaisena isän sylissä.

9. Perintökalleuksia

Vanhempani saivat häälahjaksi Arabian sinikuvioisen astiaston, pikareita sekä arkisempaa keittiökalustoa. ”Kunnostauduin” särkemällä varsinkin kahvikuppeja.

10. Nuoria perheitä

Koko meidän perheemme päivänpaisteessa: Kari, Maija, minä, äiti ja isä. Toisessa kuvassa poseeraamme tuttavaperheen kanssa, vaunuissa heidän vauvansa. Minä vasemmalla ”pottakampauksessa”, Maija, Kari äiti ja isä oikealla. Paikka tuntematon.

11. Äidin nalle

Loppuun saakka äidin kaverina.

12. Lasten leikkejä

Mummoni ompelivat, neuloivat ja kutoivat mattoja. Alma-mummon nappirasia oli paras leikkikaluni, hän kaivoi sen esiin puusohvasta ollessani hänen hoivissaan. Beata-mummo neuloi lapasia omalla mallillaan ja leikkasi matonkuteita ahkerasti. Kaikki isovanhempani olivat käsityöläisiä, Uuno-pappa muurari ja Heikki-vaari kaakeliuunien tekijä, muun muassa. Heikki oli myös ”keksijäpelle” joka kehitteli erikoisia kapistuksia.

13. Rihmoja

En voinut välttyä ompelemiselta vaan tein teinistä lähtien vaatteeni itse, sainpahan sellaisia joita halusin. Myös villavaatteet kehkeytyivät omissa käsissä, tein lahjoja myös muille. Käsillä tekeminen taitaa kulkea geeneissä.

14. Punaisia lankoja ja pellavaa

Ei ole pitsinvirkkauskaan vierasta, sitä oli pakko oppia oppikoulussa. Kuten myös tehdä käsityövihko, sain siitä kympin. Pitsinvirkkausta en ole sittemmin harjoittanut, mutta karheammat materiaalit kiinnostavat edelleen.

15. Ompelijan aarteita

Alma-mummo piilotti ompelutarvikkeensa jakkaraan, joka kiinnosti minua suuresti jo lapsena. Sieltä löytyi kauniita kangastilkkuja, pitsejä ja nauhoja.

16. Kukkainen kapio

Alma-mummo ompeli ja kirjoi äidilleni kapioita kuten siihen aikaan tapana oli.

17. Mummon aamutakki

Teki mummo itselleenkin vaatteita. Tätä silkinpehmeää, kukkaista aamutakkia ihailin suuresti. Muistuttaa tulevia Marimekkoja, sanoi valokuvaaja.

18. Valkopyykkiä (kapioita)

Lakanoiden pitsit ovat mummon huolella virkkaamia ja nimikirjaimet kirjomia kun Eila Heinosesta tuli Eila Kekki. Äitini sukujuuret ovat Asikkalassa, mutta hän asui osan lapsuuttaan ja koko nuoruutensa Helsingin Vallilassa.

19. Muistomatto

Olen kutonut muistomaton isovanhempieni, vanhempieni ja perheeni muistorikkaista vaatteista leikatuista matonkuteista. Matonpesussa on hamasta lapsuudesta lähtien käytetty juuriharjaa ja mäntysuopaa.

Vanhat valokuvat Eila ja Toivo Kekin kotialbumista

Kuvasuurennokset Dialab, Helsinki

Esineet Kekkien ja Korpeloiden varastoista