SALONKI JA SAMPOTaidetapahtuma galleria Kapriisissa ja kalaravintola Sampossa Kahdeksan naisen värikkäässä taidetapahtumassa esiteltiin ja myytiin monen sortin taidetta performanssista valokuvaan, installaatiosta maalaukseen. Tarjolla oli myös keskusteluja ja yksinpuheluja, seksivälineitä ja luomurastoja, tauluntekoa ja trikoiden ompelua. Arki ja taide sekoittuivat arvaamattomalla tavalla kunkin taiteilijan emännöidessä taidetapahtumaa vuorollaan. Mukana olivat Mari Arvinen, Kristiina Korpela, Mia Maaninen, Oili Marski, Ilona Suonio, Tuija Suutari, Kaisa Törmänen ja Riikka Viinikanoja.
Emännöintivuorollani 3.-5.2. tarjosin näyttelyvieraille terveellisen mehuhetken jolloin sai purkaa paineita sotkemalla pöytäliinaa tai puhumalla. Tarjolla oli itse valmistettuja mehuja itse kerätyistä marjoista: vadelmista, herukoista, mustikoista sekä Hujasen Hunajan karpaloista. Kuten mehu, taidekaan ei ole tavara eikä merkkituote. Taide on ravintoa. Taiteen tekeminen on antamista, kokemisen ja tunteen jakamista. Nautinnon tai järkytyksen tarjoilua. Se voi maistua karvaalle mutta voi se olla nektariakin tai balsamia haavoille. Taide voi nykyään olla myös itse haava tai mehu. Olen tehnyt taidetta marjoista ja mehuista vuodesta 1999. Näyttelyssä oli otteita huoneenkokoisista nesteinstallaatioista, Kapriisin ikkunassa Jos helmiä kyyneleet ois ja Kalaravintola Sampon ikkunoissa Huulilla, mukana myös yhdet huulet. Tarjolla koteihin ja kokoushuoneisiin oli teoksia puukaudelta, mm. sarjasta Näin on marjat. Mitä taiteilija saa? Antaessaan saa, mutta 5.2. keskusteltiin Kapriisissa aiheesta Mistä leipää? Eli taiteilijan toimeentulosta Kaisu Rensujeffin Taiteilijan asema -raportin pohjalta (Taiteen keskustoimikunta 2003). Raportti paljastaa kuvataiteilijan tuloksi taiteellisesta työstä keskimäärin 294 €/kk. Naistaiteilijat tienaavat tietenkin vähemmän, mutta että vain 68 % miesten tuloista! Siksi tämäkin taidetapahtuma syntyi että saataisiin vähän lisää toimeentuloa ja huomiota. |
