Virtaa

Installaatioita, Imatran taidemuseo, 30.3.-21.4. 2007

Tuhat aurinkoa (osa), 2006-. Lumiharjat.

Yleiskuva. Ylhäällä vasemmalla Verta, hikeä ja kyyneleitä, 2005-. Keskellä Virtaa, 2004-.

Tuonen virta (osa), 2007. Tekokukat.

Kiertokulku, 2007. Lasi, mehu, pöytä.

Kannuista parhaat, 2007. Löytötavarat äidin keittiöstä.

Elämän vesi (osa), 2007. Pikarit, Vuoksen vesi.

Näyttelytiedote

MITÄ VIRTAA?

On tullut käveltyä Vuoksen vartta nuoruudenrakastetun kanssa. On tullut talutettua rannoilla raihnaisia vanhempia. Silloilla on tullut seisottua lapsena ja sittemmin myös omien lasten kanssa ihmettelemässä virtaamista. Lapsuus ja nuoruus Vuoksen varrella jätti veden virtaamaan syvälle alitajuntaan.

Kaikki virtaa (Herakleitos) ja minäkin olen virtaa. Nyt olen siinä kohtaa elämässä jossa vanhemmat lähtevät pois ja lapsenlapset saapuvat. Alussa ja lopussa perustarpeet ovat samat. Huolenpidosta huolimatta jokainen meistä haavoittuu tällä matkalla monta kertaa. Ja lopulta me kaikki kulumme puhki. Näyttelyni on kunnianosoitus täysin palvelleille esineille ja ihmisille.

Tilateokseni ja installaationi syntyvät keräämistäni esineistä, joihin minulla on henkilökohtainen suhde. Elämän kuluttamat esineet ovat kauniita ja kertovia, niihin liittyy muistoja ja symboliikkaa. Tässä näyttelyssä olen käyttänyt paljon kannuja ja pulloja sekä nesteitä. Nesteteoksia olen tehnyt vuodesta 1999. Ne viittaavat elämän kiertokulkuun, myös ihmisen nesteisiin ja eritteisiin. Elämä on verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta myös puhdasta vettä, iloa.

Octavio Paz on sanonut, että vesikannu ei ole tarkastelemista varten, vaan juomisen tarjoamista varten, sen kauneus liittyy sen sisältämään nesteeseen ja janoon jonka se sammuttaa. "Runoilijalle esineiden kauneus näyttäytyy ruumiillisena, aistillisena. Hän kohtaa kannun koskettamalla, haistamalla, kuulemalla; kannu puhuu nesteen pulppuavalla kielellä, mutta myös saven ja kiven, tuulen ja sateen kielellä".

Koska runous on minulle tärkeää, siteeraan näyttelyn motoksi katkelman Pablo Nerudaa:

Hiljalleen elämä jauhaa
lasitavarat, kuluttaa vaatteet,
murentaa siruiksi,
ruhjoo
muotoja, ja ajan kourissa kestää vain
jokin saari tai merellinen laiva,
katoamaton,
jota ympäröivät hauraat vaarat,
leppymättömät vedet ja uhkat.

Haavoittunut enkeli 1 (osa), 2007. Löytötavara.

Esineistä kiitos mm. Eila ja Toivo Kekki, Mikko Korpela, Irmeli Parviainen, Pekka Kekki, VR-konepajat, Nuutajärven Lasisirkus: Alma Jantunen & Johannes Rantasalo (lasinpuhallus).